Suomen nuorisoyhteistyö Allianssin blogi haastaa nuoria miettimään YK:ta sekä maailmanmenoa. Mitä YK tekee? Keitä se koskettaa? Mitä maailmalla tapahtuu? Ja miten se liittyy nuoriin? 7 kirjoittajaa, 7 näkökulmaa.

9/04/2006

Kansainväliset lastenvahdit

Aloitin tällä viikolla uudessa työssäni Euroopan parlamentissa, Brysselissä. Heti ensimmäisellä viikolla pääsin seuraamaan keskustelua Libanonista parlamentin ulkoasiainvaliokuntaan. Viimekesäisestä YK-kokemuksesta oli hyötyä keskustelua seuratessa - kansainvälisen oikeuden sanasto on tarpeen myös täällä.

EU:lla ja YK:lla on oma erityinen suhteensa, koska käytännössä EU ei ole YK:n jäsen vaan jokainen unionin jäsenvaltio itsenäisesti on myös YK:n jäsenvaltio. Periaatteessa EU pyrkii kuitenkin YK:ssa puhumaan yhdellä (puheenjohtajamaan eli tänä syksynä Suomen) suulla, aina siinä onnistumatta. Kuitenkin EU on tälläkin hetkellä YK:n ja monenkeskeisen diplomatian tärkein puolestapuhuja. Esimerkiksi Yhdysvaltoja kiinnostaa enemmän kahdenvälinen diplomatia kuin YK:n uudistaminen toimivammaksi.

Libanonin kriisin jälkityössä EU:n rooli jälleen korostuu. Parlamentin ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa monen parlamentaarikon huulilla olikin kysymys siitä, miksi EU aina on se, joka maksaa viulut ja kokoaa sirpaleet siinä vaiheessa, kun paikat ovat hajalla? Missä on muiden rikkaiden maiden vastuunkanto? Milloin maksajan rooliin tarjoutuisi Yhdysvallat tai Lähi-idän tapauksessa Israel? Joku mepeistä taisi esittää vertauksen siitä, että miksi ei konfliktien jälkitilanteissa voitaisi ottaa oppia ympäristöpolitiikan periaatteesta ”saastuttaja maksaa”? Miksi tässä tapauksessa ei ”pommittaja maksaa”?

On tottakai hienoa, että EU voi esiintyä rauhanrakentajana, joka kriisin jälkeen onnistuu palasten keräämisessä ja palapelin uudelleenkokoamisessa, mutta onko tuon imagon ylläpito sen hinnan arvoista - tai edes moraalisesti oikein? Kenen oikeastaan pitää kantaa vastuu kustannuksista, kun isot pojat leikkivät aseilla? Onko EU jonkinlainen lapsenvahti, joka antaa lasten leikkiä aikansa ja tulee sitten korjaamaan sotkut?

Itse asiassa EU - ja samassa YK - taitavat olla aika huonoja lastenvahteja, koska hyvä vahti saisi leikin loppumaan ajoissa. Sen sijaan nyt lastenvahtien joukko keskittyy keskenään tappelemaan siitä, missä vaiheessa leikkiin pitäisi puuttua. Juuri tämä on ongelma, joka EU:lle - ja YK:lle - kansainvälisissä kriiseissä maksaa eniten. Tarkemmat säännöt isojen poikien leikeistä, leikkikaluista ja niiden käytöstä sekä kaikkien moraalinen velvollisuus sääntöjen kirjaimelliseen noudattamiseen ovat edelleen tavoittamaton unelma.

YK:lla on edelleen tehtävää.

 

Kävijätilasto