Suomen nuorisoyhteistyö Allianssin blogi haastaa nuoria miettimään YK:ta sekä maailmanmenoa. Mitä YK tekee? Keitä se koskettaa? Mitä maailmalla tapahtuu? Ja miten se liittyy nuoriin? 7 kirjoittajaa, 7 näkökulmaa.

8/29/2006

Riittävätkö Kansakunnat maailman pelastajiksi?

Hienoa, että Lotan ja muiden nuorisodelegaattien valmistelut pääsivät hyvissä ajoin liikkeelle. Täällä Pohjolassa voidaan olla ihan reilusti ylpeitä Suomen ja muiden pohjoismaiden tavoitteista demokratisoida ja avata YK-järjestöjä erilaisille toimijoille. Suomenkin ministeriöt ottavat, tosin vaihtelevalla halukkuudella, kansalaisjärjestöt ja eri alueiden delegaatit mukaan eri alueiden YK-toiminnan suunnitteluun. Vaikka Ulkoministeriöltä lopulta irtoaakin matkarahoja konferensseihin, helpottaisi taattu jatkuvuus monien järjestöjen lobbaussuunnitelmia.

Useimpien valtioiden yhteistyöhalu muiden järjestöjen ja yritysten kanssa ei ole yhtä korkealla. Itse asiassa vain muutama kymmentä maata on toistaiseksi antanut nuorille mahdollisuuden osallistua YK-päätöksentekoon nuoria koskevissa kysymyksissä. Joissain maissa tosin nuortenkin ääni on valikoitu kaikkea muuta kuin demokraattisesti.

YK:n edustavuutta hehkuteltaessa kannattaa muistaa, että useat täysivaltaiset jäsenet ovat diktatuureja tai niiden demokraattinen järjestelmä on heikoilla. Usein juuri sellaiset maat estävät muita toimijoita osallistumasta YK-järjestöjen neuvottelupöytiin. On tietysti ymmärrettävää, etteivät legitimiteetistään huolestuneet diplomaatit halua oman maan kansalaisia mollamaan kotimaan oloja. Usein kansalaisjärjestöjä kuunnellaankin vain niin kauan kuin heillä ei ole valtioiden päätöksistä valittamista.

Toisaalta YK:n toimintatehokkuus on aina vain riippuvaisempi valtion ulkopuolisista toimijoista. Ilman kansalaisjärjestöjä ja yritysyhteistyötä moni YK-hanke jäisi toteuttamatta. Jatkuvista rahavaikeuksista kärsivällä YK:lla ei ymmärrettävästi ole ollut varaa kieltäytyä esim. Coca Colan yhteistyötarjouksista. Myös megamiljardöörien, kuten Bill Gatesin lahjoituksilla tulee olemaan huomattava vaikutus YK:n toimintakykyyn. On tosin tragikoomista, että lohkaisemalla pikkusiivun omaisuudestaan pari yksityishenkilöä voi piristää koko Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaedellytyksiä.

8/28/2006

Vuosituhattavoitteet tositarkoituksella

Kahdeksasta YK:n vuosituhattavoitteesta puolet suuntautuvat suoraan naisten tilaan ja terveyteen. Näitä ovat sukupuolten tasa-arvon ja naisten aseman parantaminen, lapsikuolleisuuden vähentäminen, odottavien äitien terveyden parantaminen ja taistelu sukupuoliteitse leviäviä tauteja, joista erityisesti HIV/aidsia.

Lisääntymisterveys tarkoittaa turvallista sukupuolielämää, raskautta ja synnytystä, mahdollisuutta luotettavien ehkäisyvälineiden käyttöön sekä sukupuolitautien ehkäisyä ja hoitoa. Kysymys on hyvinvoinnin ja itsemääräämisvallan tilasta, joka koskettaa naisia ja erityisesti nuoria naisia. Mielestäni jokaiselle kuuluu osana ihmis- ja perusoikeuksia vapaus valita milloin ja miten lisääntyy sekä oikeus turvalliseen sukupuolielämään. Päätäntävallan ohella kaikilla tulisi olla pääsy riittävään terveydenhuoltoon ja lääketieteen hyödyntämiseen.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden kannalta hälyttävin alue on Saharan eteläpuolinen Afrikka, jonka väestöstä puolet on alle 15-vuotiaita. Kehitysmaiden nuorta väestöä kohtaavat moninkertaiset terveydelliset ja sosiaaliset riskit.

Puutteet seksuaali- ja lisääntymisterveydessä tarkoittavat kehitysmaiden nuorille sitä, että yhä useammat tulevat raskaiksi yhä nuorempina ja yhä useammat nuoret saavat HIV-tartunnan kohtalokkain seurauksin. Esimerkiksi Afrikassa kondomeja on vuosittain käytettävissä vain kolme kappaletta miestä kohden. Se ei riitä sukupuoliteitse tarttuvien tautien ja raskauksien ehkäisyyn. Päivittäin HIV-tartunnan saa noin 6000 nuorta.

Synnyttävän äidin ja syntyvän lapsen oikeudet toteutuvat parhaiten maailmassa meillä Pohjoismaissa. Synnytykseen liittyvät kuolemat Etiopiassa ovat 37-kertaiset verrattuna Skandinaviaan. Jokaisen lapsen syntymän tulisi olla ainutkertainen ja onnellinen, ei kurjistava, onneton tai hengenvaarallinen tapahtuma. Ja edes jokseenkin hallittu ja suunniteltu tila.

Jokaisella ihmisellä, erityisesti naisilla, tulee olla oikeus päättää omasta lisääntymisestään ja seksuaalisuudestaan, vailla painostusta ja pakotusta. Lisääntymiseen liittyvistä oikeuksista vapaus valita kumppaninsa ja itsemääräämisvalta ovat kaikkein tärkeimmät. Jotta ne toteutuisivat, tulisi ennen kaikkea miesten ymmärtää nämä oikeudet ja puolustaa niitä laajasti. Nämä eivät ole niinkään raha- vaan asennekysymyksiä.

8/21/2006

Asiallista asiaa nuoriso-ohjelmasta

Uuuh. Vietin viikonlopun Oslossa muutaman muun nuorisodelegaatin kanssa, ns. preppauskokouksessa yleiskokousta varten. Heti laitettiin kansainvälisen diplomatian taidot koetukselle… Pääsimme kuitenkin monissa asioissa yhteisymmärrykseen, vaikka kaikilla onkin kovin erilaiset kiinnostuksenkohteet ja agendat. Sen lisäksi on tärkeä muistaa että me nuorisodelegaatit lähdemme yleiskokoukseen osana omien maidemme delegaatioita, emme jonain yhtenäisenä nuorisosakkina.

Jos esittelyt on jäänyt vähän epämääräiseksi, niin olen siis Lotta Backlund, Suomen YK-nuorisodelegaatti vuonna 2006. Lähden osana Suomen virallista delegaatiota YK:n yleiskokoukseen lokakuussa. Tulen osallistumaan pääasiassa kolmannen komitean työhön, joka siis on se komitea johon nuorisoasiatkin kuuluvat.

Nuoriso ei tänä vuonna ole erityisemmin yleiskokouksen agendalla. Mutkan kautta nuoriso on osana tietysti suurimmassa osassa asioita, mutta ”nuoriso”-teemalla aika vähän esillä. Suurta huomiota yleiskokouksessa tulee saamaan international migration, ja muun muassa tässä kannattaa pitää mielessä että 80 % pakolaisista / muuttajista on alle 30-vuotiaita. Nuorisoasia kuitenkin siis mitä korkeimmissa määrin.

Ehkä yleiskokoustakin tärkeämpi paikka nuorille tulee olemaan Sosiaalisen kehityksen komission (Commission for social development) kokous helmikuussa. Sinne ei valitettavasti ole odotettavissa kovinkaan montaa nuorisodelegaattia, jos yhtään. CsocD:ssa esitellään mm. YK:n uusin nuorisoraportti, sekä käsitellään syvällisemmin YK:n nuoriso-ohjelman viittä uutta aluetta.

YK:n nuoriso-ohjelma on nimeltään World Program of Action for Youth (WPAY). Dokumenttiin voit tutustua täällä. Viime vuonna vietettiin ohjelman kymmenvuotissynttäriä, ja siihen lisättiin viisi uutta fokusaluetta:
Information and Communication technologies
Globalization
HIV/AIDS
Youth and conflict
Intergenerational relations

Apua. Ensimmäistä kertaa kirjoitan näin asiallisesti blogiin. Huh. Asiallisuus taitaa olla valttia myös yleiskokouksessa. Pitänee ruveta harjoittelemaan…

8/18/2006

Kofi & Co har förundrat sig, förfärat sig, förbannat och fördömt. Uttalandena har favorit-i-repris-repeterats i media och i bland har jag nästan låtit mig övertalas, trott att de påriktigt vill göra nåt. Bombade barnhem, angripna ambulanser och förstörda familjer. Mångamånga döda, sårade, flyktingar och hemlösa och höjden av humanitär katastrof. Utspilld olja i mängder, miljökatastrof i Medelhavet. Katastrof i Mellanöstern.

Ledsen, arg och besviken. På min egen hjälplöshet, min egen oförmåga att agera. Magont. Men miljoner gånger ledsnare, argare och besviknare på alla dedär viktiga, de där tuffa människorna med makt – typ Kofi & Co igen liksom – varför gör de inget annat än rabblar ramsor om hur begråtansvärt det är med alla civila offer?

För ingenting, absolut ingenting är så avtändande, så fullständigt super anti-samhällsengagemang som att se alla dessa pliisuga, charmlösa politiker. Ingenting kan få mig att ifrågasätta den egna aktivismen och jaa, typ medmänskligheten och drömmen om en bättre värld, så mycket som den handfallenhet, den totala handlingsförlamning som man sett i världen. Å om man tappar tron på Kofi, vem fan skall man tro på då? En FN-postering anfalls upprepade gånger, 4 fredsbevarare dör och merparten av världens ledare godtar det hela under förevändningen att det nog säkert var ett misstag.

Så klagar man på att ungdomar inte är tillräckligt samhällsengagerade... Pressbilderna och rapporteringen från mellanöstern, vackra ord om mänskliga rättigheter och solidaritet. Spel för gallerierna. Deklaration, kommission och ett nytt råd har FN och vad händer? EU verkar aktivt för att främja respekten för de mänskliga rättigheterna säger dom, och Finland som ordförandeland är konstigt tyst. Ett barnhem hade bombats. Det var säkert också ett misstag. Och det var ju otur att mannen förlorade både föräldrar, hustru och de fem barnen. Synd. Begråtansvärt.

Sedan, trumpet & fanfar, VAPENVILA! Men hur kunde det ta så lång tid – hur kan en värld bara titta på? Å mitt i ilskan inser jag att det ju är här som den största viljan att förämdra finns... Att la lotta continua liksom.

Postat av Antonia

8/17/2006

Nimestään huolimatta Yhdistyneet Kansakunnat on valtioiden välinen järjestö, jossa yksittäisellä kansalaisella ei ole asemaa. YK:ssa päätöksentekijöitä ovat itsenäiset valtiot, joilla yleiskokouksessa on yksi ääni kullakin. Valtioiden yhteistyöjärjestönä YK voi toiminnassaan olla ainoastaan jäsentensä toiminnan ja tahdon summa - ei yhtään sen enempää. YK ei ole maailman hallitus, joka pystyisi käyttämään valtaa maailman kaikkien valtioiden ylitse. Sillä on täsmälleen niin paljon valtaa kuin sen jäsenmaat - ja etupäässä vielä suuret ja turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet (USA, Venäjä, Kiina, Ranska ja Iso-Britannia) haluavat sille luovuttaa. Usein se ei ole läheskään riittävästi.

Kansalaisen näkökulmasta ehkä hulluinta on se, miten valtioiden edustus YK:ssa määrittyy. Yleiskokouksessa kullakin jäsenmaalla on yksi ääni, mutta se, ketä maiden edustajat itse asiassa edustavat, vaihtelee. Demokraattisten valtioiden - kuten Suomen - edustajien voi katsoa edustavan kansalaistensa tahtoa, koska he vastaavat maidensa demokraattisesti valituille hallituksille. Mielenkiintoisempi tilanne on selkeästi itsevaltaisesti hallittujen maiden edustuksen suhteen - ketä näiden valtioiden edustajat oikeastaan YK:ssa tai muissa kansainvälisissä järjestöissä edustavat ja onko tuo edustus oikeutettua? Edustavatko vaikkapa Kiinan diplomaatit Kiinan kansaa vai kommunistista puoluetta? Kaikista hulluimmalta tuntuu, kun nämä diktatuurien edustajat - vaikkapa valkovenäläiset, pohjoiskorealaiset tai kuubalaiset vaativat äänekkäästi kansainvälisen järjestelmän demokratisointia. Heidän korulauseitaan kuunnelleessa tekisi mieli kysyä, eivätkö he olisi valmiita samalla suomaan demokratiaa myös omalle kansalleen...

On toki totta, ettei kansainvälinen järjestelmä ole demokraattinen - turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten valta on siitä räikein esimerkki - mutta kuinka se toisaalta voisikaan olla, kun kaikki järjestelmän osapuolet eli itsenäiset valtiot eivät ole demokraattisia?

Ollessaan vain jäsentensä toiminnan summa, YK ei kykene toimimaan sillä tavalla kuin siltä usein odotettaisiin. Se on hidasliikkeinen ja epäonnistuu usein, ollen siis kaukana täydellisestä. Silti sen olemassaolo on välttämätöntä, jotta edes jonkinlainen yhteiselo kasvavan väestön ja pienenevän planeetan olosuhteissa olisi kansoille mahdollista. YK on ainoa yhteinen keskustelufoorumi, joka maailman valtioilla on, ja siksi se heikkouksista huolimatta puolustaa paikkansa.

8/15/2006

Perjantaina maailma seurasi henkeään pidätellen YK:n turvallisuusneuvoston tapahtumia. Kun kauan odotettu Libanon-päätöslauselma oli viimein saatu aikaiseksi, kämppikseni uteli minulta, olinko itse päässyt mukaan seuraamaan. Nolona jouduin miettimään hetken, mistä oikein oli kyse. Ajatuksissani kun olin jo kohta alkavissa uuden ihmisoikeussopimuksen neuvotteluissa.

Olen majaillut siis täällä paikan päällä, YK:n päämajan kupeessa Manhattanilla nyt reilun kuukauden verran. Olen yksi lukuisista Suomen YK-edustuston harjoittelijoista tänä hektisenä EU-puheenjohtajuussyksynä. On kieltämättä hohdokasta, kun Suomen edustajat saavat ylimääräistä huomiota kaikkialla YK:ssa – olemmehan me nyt oikein virallisesti EU! Ja EU taas on yksi YK:n tärkeimmistä toimijoista. Toisaalta meiltä vaaditaan nyt paljon, kun pitäisi tietää kaikesta, mitä YK:ssa tapahtuu. Myös vastuu painaa, sillä jokainen Suomen edustajan tekemä lausunto on samalla EU:n ulkopoliittinen kannanotto. Saapa nähdä ehtiikö tämän harjoittelijaneitosen into laimentua jouluun mennessä, kun näkee miten paljon työtä puheenjohtajuus voi teettää...

Itse pitkän linjan YK-yhdistysaktiivina olen huomannut, että useille ihmisille YK on yhtä kuin turvallisuusneuvosto ja rauhanturvajoukot. Näiden ihmisten vastaus blogimme otsikkokysymykseen "kenen YK?" olisi luultavasti, että turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenethän sitä YK:ta pyörittävät. Siis USA, Venäjä, Kiina ja pari Euroopan maata vievät ja muut vikisevät. Oma näkökulmani on kuitenkin vähän toisenlainen. Tähän yksi syy on se, että itse keskityn täällä YK-edustustossa siihen YK:n "pehmeämpään" puoleen, eli ihmisoikeuksiin.

Kesäkuussa aloitti toimintansa upouusi ihmisoikeusneuvosto, jonka harteille kasattiin heti paljon odotuksia. Kovasti toivottiin, että uusi ihmisoikeustoimielin olisi paitsi vahvempi myös oikeudenmukaisempi ja tasapuolisempi kuin edeltäjänsä. Vaan kuinka ollakaan, nyt tämä vain kahden kuukauden ikäinen taapero onkin tomerasti nuijinut läpi jo parikin Israelin toimet yksipuolisesti tuomitsevaa päätöslauselmaa. Tästä voidaan kätevästi päätellä, ketkä neuvostossa eivät ainakaan käytä valtaa. No, oltiinpa Israelin teoista mitä mieltä hyvänsä, ei nykytilanne lupaa hyvää ainakaan ihmisoikeusneuvoston uskottavuudelle.

Tänään alkoi täällä YK:ssa ensimmäistä vammaisten ihmisoikeussopimusta neuvottelevan komitean istunto. Komitea perustettiin jo vuosia sitten, mutta nyt tavoitteena olisi saada koko sopimusteksti hyväksyttyä seuraavan kahden viikon aikana. Meillä ihmisoikeuspuolella on jännät paikat, sillä monet asiat sopimuksessa ovat vielä kiistelyn kohteena.


Jo viime viikolla selvisi itsellenikin, että vaikka kuinka syventyisi vammaisten ihmisoikeuskysymyksiin, ei siltikään voi eristää itseään noilta ah-niin-vaikeilta Lähi-Itä-kysymyksiltä. Erään arabimaan mielestä nimittäin olisi välttämätöntä, että sopimustekstissä kiinnitetään erityisesti huomiota miehitysvallan alaisina eläviin vammaisiin. Uskon kyllä, että vammaisten asema Libanonissa ja palestiinalaisalueilla ei ole kehuttava, mutta mahtaako vammaisten ihmisoikeuksia koskeva sopimus kuitenkaan olla tie Lähi-Idän kriisin ratkaisemiseen...

8/11/2006

Minulle läheisin YK-järjestö on Palestiinan avustusvirasto UNRWA - United Nations Relief and Works Agency for Palestinian Refugees in Near East.

Yksi pitkäaikainen toiveeni on toteutumassa tulevana vuodenvaihteessa, kun aloitan työt UNRWA:n Geneven toimistossa. Palestiinan avustusviraston tehtävät eivät valitettavasti ole vähenemään päin. Kaikkien Lähi-idässä asuvien kannalta surullinen tosiasia on, että pakolaisuus on pysynyt yli sukupolvien. UNRWA on toiminut liki 60 vuoden ajan.

YK:n erityisjärjestöillä on nimensä mukaisesti erityistehtävä, UNRWA avustaa Palestiinan pakolaisuudessa elävää, yli 4-miljoonaista kansaa. Se on YK:n pääjärjestö Lähi-idässä. Pääkonttori sijaitsee Palestiinassa Gazassa ja toimistoja on alueen pääkaupungeissa Jordaniassa, Israelissa, Libanonissa ja Syyriassa sekä Genevessä ja New Yorkissa. UNRWA:n työvaltaiset palvelut sisältävät pakolaiselle kohdennettuja peruspalveluja kuten sairaanhoitoa ja koulutusta. Järjestön 25 000 työntekijästä lähes kaikki ovat paikallisesti työllistettyjä, pääsääntöisesti pakolaisia.

Olen tehnyt yhden opinnäytetöistäni Palestiinan pakolaiskysymyksestä opiskellessani Jerusalemin Heprealaisessa yliopistossa kesällä 2004, joten aihe on jo entuudestaan tuttu ja kiinnostava. Olen myös asunut ja oleskellut Israelissa ja puhun auttavaa hepreaa, jota myös palestiinalaiset suuressa määrin osaavat. Jännä nähdä miten YK toimii sen Euroopan keskuksesta Sveitsistä käsin.

Hakeuduin UNRWA:lle, koska haluan antaa oman, vaikka pienenkin, panokseni näihin kansainvälispoliittisiin talkoisiin sen puolesta, että syystä tai toisesta tällä hetkellä kärsivillä ihmisillä olisi edes hiukan parempi elää ja olla tulevaisuudessa.

Kansalaistoiminta antaa hyvän pohjan kaikille kansainvälisistä hommista kiinnostuneille – suosittelen kansalaisjärjestöhengausta esimerkiksi Allianssissa tai muissa yhdistyksissä, joita Suomessa riittää joka lähtöön.

8/10/2006

Alkuun vähän korulauseita ja koherentteja(-ish) virkkeitä. Tänään on Allianssi-talolla Chasing the Dream-näyttelyn avajaiset, jossa ajattelin seuraavanlaisi juttuja kertoilla:

Yli puoli miljardia nuorta elää alle kahdella dollarilla päivässä. Se on melkein 45 prosenttia kaikista maailman nuorista. Tarttis tehdä jotain. On aika alkaa laittaa paukkuja siihen, että parannetaan nuorten sukupolvien sosiaalisia ja taloudellisia mahdollisuuksia. On olemassa nuoria jotka ei tiedä omia oikeuksiaan tai omia velvollisuuksiaan. Jotka ei tiedä miten omaan elämään voi vaikuttaa, miten voi kehittyä ja mihin kaikkeen on lupa ja mahdollisuus.

Silläkin riskillä että tää kuulostaa kliseeltä (ja siis NIIN kliseeltä), niin nuorissa todellakin on tulevaisuus. Paha käydä rakentamaan yhteiskuntaa jos ei ole ihmisiä, niitä rakentajia. Köyhyyttä vastaan on pakko taistella. Sitä tehdään rahalla, mutta sitä tehdään myös koulutuksella ja osallistumisella. Absoluuttinen köyhyys rikkoo ihmisoikeuksia, mutta ennen kaikkea se kieltää yksilöltä mahdollisuudet. Valtioilla ja kansainvälisillä järjestöillä, mutta itse asiassa meillä kaikilla, on vastuu luoda niitä mahdollisuuksia. Nuorilla täytyy olla mahdollisuudet toteuttaa itseään ja unelmiaan. Koulutus- ja työllisyys¬mahdollisuuksien luominen nuorille on nostettava paljon korkeammalle YK:n prioriteettilistalla.

Okei, kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia; mutta mä haluaisin kyllä erityisesti nostaa esille erään tietyn ryhmän. Tytöt ovat köyhyyden uhreja vielä ”perusteellisemmin”, koska heidän mahdollisuudet koulutukseen, työllistymiseen ja itsensä kehittämiseen ovat vielä harvemmassa kuin pojilla. Tämän hetken nuoret ovat kaikkien aikojen koulutetuin sukupolvi. Ikinä. Ever. Ja silti maailmassa on tällä hetkellä 113 miljoonaa nuorta ilman koulupaikkaa ja 130 miljoonaa nuorta jotka eivät osaa lukea. Siinä ei paljon mahdollisuuksien ovet avaudu.

Onhan tähän jo heräilty. UNESCO:n pääjohtaja Koïchiro Matsuura sanoo Kansainvälisen Nuorten Päivän-viestissään että opittu on. Jotta nuorten köyhyyttä vastaan voidaan taistella, tarvitaan kestävä ja integroitu lähestymistapa jolla nostetaan tietoisuutta terveys- ja lainopillisten asioiden tuen saatavuudesta. Ennen kaikkea täytyy panostaa siihen että nuoret ihmiset ovat tasavertaisina partnereina ja toimijoina luomassa omaa yhteiskuntaansa, omaa tulevaisuuttaan, omaa kehitystään. Tässäkin palataan koulutukseen ja itsensä kehittämiseen. Kun tieto ja taidot ovat olemassa, voivat nuoret sukupolvet yhdessä aloittaa ja johtaa aloitteita köyhyyttä vastaan.
YK:n nuoriso-ohjelma World Programme of Action for Youth nostaa nuorten osallistumisen yhdeksi keskeisimmistä teemoista. Siksi minäkin olen tänään täällä. Osallistumisen tämänvuotinen julistetyttö. Me suomalaiset nuoret saamme kohtuullisen hyvin osallistua päätöksentekoon niissä asioissa jotka meitä koskevat. Olemme vakavasti otettava sidosryhmä nuorina kuntalaisina ja kaupunkilaisina, oppilaina ja opiskelijoina. Näin ei luonnollisestikaan ole joka paikassa, ja siihen pitäisi myös herättää ihmiset. Pitää saada vaikuttaa, mutta se pitää joskus vastaanottajalle ensin terottaa. On saatava vaikuttaa. Usko se. Vaikutusmahdollisuus on hyvin harvalle itsestäänselvyys. Päämäärä kaikessa tässä työssä mistä mä tänään puhun, tulisi olla, että nuoret itse voisivat ottaa vastuuta omista päätöksistään ja elämästään.

Lähi-idän tilanne on masentava ja vaatisi nopealla aikatululla kansainvälisen yhteisön yksimielisiä toimenpiteitä. Lähihistoriaan palaten voi todeta, että Palestiinalaisalueilla pitkään lykätyt vaalit pidettiin asiallisesti, vaikka nyt valtaa pitävän Hamaksen voitto tulikin monelle yllätyksenä ja osittain vaalijärjestelmän takia. No laajalti tunnettu entisen valtapuolue Fatahin korruptoituneisuus ja ulkovaltojen vaikutus vaikuttavat äänestyspäätöksiin, mutta kun kansa on puhunut, se on pulinat pois. Israelin ja USA:n ajatus on kai ollut painostaa Hamas pois vallasta sen sijaan, että että puoluetta ajettaisiin voimakkaammin demokraattisen toiminnan tielle. Ja toki puolueen eri siivet palestiinalaisalueilla ja Syyriassa ovat poliittisesti erilaisia.

Moni kuvitteli, että ollaan matkalla parempaan suuntaan kun Israel jatkoi valmisteluja Gazasta vetäytymiseksi ja neuvotteluja käytiin. Kesäkuussa kuitenkin Gilad Shalitin (kai ensimmäinen onnistunut israelilaissotilaan sieppaus 12 vuoteen) sieppaus laukaisi Israelin hyökkäyksen Gazaan myöhemmät israelilaissotilaiden kaappaukset ja kuolemat johtivat konfliktin eskaloituimiseen Etelä-Libanoniin. Kummallakin puolella rajaa pääosa uhreista ovat siviilejä. Ja lisää siviilejä viruu vankiloissa.

Hizbollah on käytännössä terroristijärjesto, joka pitää halussaan Etelä-Libanonia, halusi Libanonin hallitus tai ei. Toisaalta järjestö ei ole EU:n terroristilistalla ja Libanonissa parlamentti- ja hallituspuolue. Miten tällaisiin tulisi suhtautua, neuvotella vai vetää kovaa linjaa? Minulla ei ole vastausta moiseen kysymykseen. Tosiasia on, että Libanonissa on tällä hetkellä jo yli miljoona pakolaista, eli 1/5 väestöstä. Siviiliuhreja kai yli tuhat. Konfliktissa on muutamien viikkojen aikana jo muutoinkin köyhällä alueella tuhottu noin miljardin euron arvosta omaisuutta. Hommassa ei todellaakaan ole järjen hiventäkään.

Monen sotilasiantuntijan mukaan Israel ei voi puhtaalla voimalla voittaa konfliktia, mutta jos kriisi jatkuu ja laajenee, pian Syyriakin voi olla mukana. Huolestuttavaa lienee myös, että Libanonissa että Hizbollahin suosio kasvaa myös kristittyjen keskuudessa. Libanonissa on käyty pitkään sisällissotaa, joten maa ei itsessään vahva. Saudit, Egypti jne. eivät ole Hizbollahin tukijoita, mutta myös näiden maiden sisällä ääriainekset saavat lisää vaikutusvaltaa kauhunäytelmän jatkuessa. Syyria ja Irankin valmiita hyväksymään poliittisen sopimuksen. Alueelle tarvittaisiin ymmärrykseni mukaan täydelline aselepo ja 10 000- 20 000 miehen kansainvälinen joukko, jolla olisi riittävät valtuudet riisua aseista kaikki Libanonissa toimivat ryhmät.

Tähän tarvittaisiin kansainvälinen konsensus ja konfliktissa osapuolina olevien valtioiden hyväksyntä. Tarvittaisiin taas kerran vahvaa monenkeskistä järjestelmää ja globaalia koordinaatiota. Tarvittaisiin vahva YK ilman suurvaltaintressejä. Kysymys on kenen YK? Meidän YK:mme, nuorten YK hoitaisi homman!

 

Kävijätilasto