Suomen nuorisoyhteistyö Allianssin blogi haastaa nuoria miettimään YK:ta sekä maailmanmenoa. Mitä YK tekee? Keitä se koskettaa? Mitä maailmalla tapahtuu? Ja miten se liittyy nuoriin? 7 kirjoittajaa, 7 näkökulmaa.

1/01/2007

Omasta huomiosta siivu maailman kehityskysymyksiinkin

Uuden vuoden tervehdys Katmandusta ja Delhistä, jossa olen ulkoministeriön kehityspoliittista tiedottamista tukevan matka-apurahan turvin.

Kaksi viikkoa eteläisessä Aasiassa, Nepalissa ja Intiassa, ovat laittaneet taas arvojärjestykset ojennukseen. Sitä jotenkin Pohjois- Euroopassa pyöriessään alkaa pitää jotenkin turhan itsestäänselvyytenä asioita, jotka kuitenkin puuttuvat suurelta osalta maailman ihmisiä.

Eräänlaista solidaarista elämänkatsomusta kannattaa lisätä tutustumalla muihinkin olosuhteisiin, kuin niihin tuttuihin ja melko turvallisiin omiin elinpiireihimme. Tietysti on tarpeen tehdä töitä oman isänmaansa eteen ja pitää huolta läheisistään ja omistaan. Sillä asialla esimerkiksi kunnat toimivat Suomessa ja jokaisen valtion tehtävä on turvata omien kansalaisten perusedellytykset inhimilliseen elämään. Pohjoismaat ovat niitä harvoja maailman kolkkia, joissa nämä asiat ovat kunnossa, kiitos tietysti sitkeän työn.

Samalla vertaisriippuvassa maailmassa ei voi kuitenkaan ohittaa sitä tosiasiaa, että oma itsekkyytemme, kuten kaikenlainen kerskakulutus, ei ole oikeutettua ja pahimmillaan vaikeuttaa niin muiden kuin omaakin olemistamme. Kaikki tuntevat esimerkit ympäristötuhoista sekä kansainvälisen valuuttakeinottelun, esimerkiksi lainanoton, kestämättömyydestä.

Silloin kuin maailmanlaajuiset kehityskysymykset saavat inhimillisen muodon, kuten vaikka viime viikkoina Nepalissa länsimaisena (jättiläinen paikallisiin verrattuna) kulkiessani ja kohdatessani tuhansien nepalilaisten katseet, alkaa ehkä ymmärtää osan siitä tuskasta ja epäreiluuden tunteesta, joka kehitysmaissa elävillä ihmisillä on. Siksi onkin erinomaista, että valtiotasoilla tehdään kehitysyhteistyötä, kuten Suomen ja Nepalin välillä on tehty vuosikymmenet. Samaa työtä meistä jokainen voi tehdä mikrotasolla, itselleen sopivilla keinoilla. Ja niitä on lukemattomia, muitakin kuin esimerkiksi rahan lahjoittaminen. Huomion antaminen, ymmärtäminen ja puolesta puhuminen ovat äärimmäisen tärkeitä ja vaikuttavia tekoja.

PS. YK:n uusi pääsihteeri Ban Ki Moo teki kyllä vaikutuksen pressitilaisuudessa laulamalla Santa Claus is coming to town... he's gonna check who is naughty and nice.

10/29/2006

Global Youth Leadership Summit 28.-31.10.2006, New York

Tässä teille pitämäni puhe Nykissä täkäläistä aikaa sunnuntaiaamuna. Puheen osalta voin sanoa, että siitä valtaosa osa on runoiltu lennolla Helsigistä JFK:lle, loput lauantai-iltana ja Suomen valtion viralliset tahot eivät ole sitä nähneet ennen sen pitämistä, joten vastuu virheistä ja latteuksista on jotakuinkin yksin minun.

Antton Rönnholm
Global Youth Leadership Summit Oct 29th 2006, New York
http://www.un.org/youthsummit/home.asp?page=home

Spoken word prevails

Chairperson, Your Excellencies, Cherés collegues, Dear FriendsI

It would be difficult to override the expertise of the previous speakers and the energy that Barbara brought to this assembly, but I will say a few words about the challenges that we face in adopting the Millenium Development Goals, still first and foremost I want speak to you about values. The European Youth Leadership Summit adopted in its declaration in Vienna earlier this year: In order to achieve the Millennium Development Goals we have to address questions of youth employment, education, raise the level the official development aid to the level recommended by the United Nations and non the less monitor the implementation of the commitments made, just to mention few of the areas addressed.

According to the to the IMF economic outlook the mere halving of the youth unemployment would increase the GDP for example in Sub Saharan Africa from 12-20 percent. Halving it in the whole world would increase the global GDP by 4 to 7 percent. In order to ensure that the youth of tomorrow is able to work, education is needed. This can be in the form of apprentice learning, encouraging entrepreneurship or a platform provided by the government on the internet to help the youth to choose their future occupation. In any case the transition period after school is essential as it can lead to permanent work or permanent unemployment. We should take special care of the immigrant youth, educate our teachers, offer a school dinner both to encourage school participation and to teach the children a healthy lifestyle. Education correlates strongly with future prospects of work and should be considered as a priority number one.

As UNFPA report Moving Young states, countries with aging populations benefit from young migrants. If youth is defined as people up to 29 years of age, they would make half of the migrants in the world, in other words half of the 191 million people moving in 2005. The issue of international migration and its linkage to development is a central concern. The EU has welcomed the UN High Level Dialogue on Migration and Development and the CSW session on this topic. Sufficient and accessible legal channels for the migration of women and youth need to be ensured, to avoid them being pushed into more risky illegal channels. We need increased attention to the elimination of violence and human trafficking.

I feel very proud to be given the possibility to address this assembly today. Last time I provided a speech from this very podium was last year as the youth representative of Finland to 60th UN General Assembly. Does your country have a youth representative? The possibility for youth to participate in decision making is crucial and the only ones to advocate youth participation are the young people themselves.

***¨

Gender equality, as well as women's empowerment more generally, is an essential prerequisite for achieving the the Millennium Development Goals and peace and security in the world. Discriminatory practices, traditional and stereotyped attitudes have not changed at the pace in which the economical globalisation has changed the world. When addressing this gap between attitudes and economic reality we should pay special attention to the eradication of violence against women and girls, to education, to sensitization and to the need to involve men and boys in the implementation of our commitments.

There is growing evidence that the greater involvement of women in the labour market, business and politics is also associated with lower levels of corruption and better governance. Promotion of women's participation in all levels of decision-making, especially in economic decision-making, should be seen as a key issue for the improvement of global democracy. A large body of evidence from a range of countries indicates that gender inequalities undermine the effectiveness of development policies in fundamental ways. (Many international reports state that much of the remarkable economic growth in East-Asia is due to women's possibilities of finishing their education and participating in the labour market. Every additional year at school lowers child mortality by 5-10 percent.)

No community, nation or a country can afford to waste the immense talent of women or any other group in the society. Finland is country which received financial assistance from the United Nations as late as in the 1950's, a country where agriculture was the main employer at that time and a country very much affected by the II world war. At the moment Finland enjoys the position of being one of the most affluent countries in the world and can be found on top the competitiveness comparisons. What happened in fifty years? The story of the country where I come from is a story of the power of equality. It is the story of the first female President in Finland: Ms. Halonen, still holding office, grew up in modest surroundings but was offered the chance educate herself, to become a lawyer, a mother, minister for foreign affairs and a first female president for Finland.

In spite of considerable advances made, gender discrimination due to inequalities with regard to rights, resources and voice persists in all countries. Societies discriminating their members on the basis of gender, ethnicity, social status, religion, sexuality, AGE, pay a significant price in terms of higher poverty, lower quality of life and slower economic growth and development. The costs of gender inequality are particularly significant in low-income countries, affecting mostly the poorest. New values with a crystal clear view on more equality are needed. For my country enhancing gender equality, providing free education and a small thing such as free school meals have been of crucial importance. I thank the office for Sports and Development for shoving an excellent example by inviting a young woman and man from each country. In addition to the thanks we have directed to the Secretary General and director Diallo, I would like us to give an warm applause to all the volunteers who have made this event possible – thank you!

***

Dear friends,

I believe that The Global Youth Leaders Summit will further educate us youth leaders on the MDG's and inspire our work towards achievement of the goals through improving living standards and empowering our local communities. (We will build an international partnership, working together with governments, NGO's, and the private sector.) This summit also builds upon the efforts and progress made by the previous regional youth leadership summits: We haven't forgotten that developing voluntary sports in the grass root level and promoting sports to enhance healthier lifestyles is extremely important. We haven't forgotten the role of the sports in conflict prevention and promoting peace. Learning the positive values through sport has a long lasting impact on young people: Values like fair play are most important in our pursuit to achieve the Millenium Development goals.

I personally feel that the corrosion of character, a definition illustrating the lack of mutual assistance, solidarity or lasting values is the only real threat to the achievement of the MDG's. If there is will, there is a way to overcome the economic obstacles. Values act as guidelines. No one in our societies can claim that the culture that shapes our values and the world would be the property of only some of us. That the values would be the property of only the ones who enjoy political power at the moment and those values could be sculpted just to maintain the political status quo.

In a genuinely free society, (– and I am not referring to the neoliberal freedom to succeed or starve, but the genuine freedom to live and prosper as human being – ) in a genuinely free world values belong to no one and everyone. Values like equality in its different forms are ours to cherish and to implement. The Millenium Develoment goals are at reach. The world needs new values and we are here to take them with us home to be implemented in our countries and societies.

Thank you for your attention.

10/17/2006

Köyhyyden vastaisena päivänä

Tänään on YK:n köyhyyden vastainen päivä. Köyhyydessä ja äärimmäisessä materiaalisen puutteen tilassa elää käsittämättömän iso osa maailman ihmisistä. Se on kurjistava ja monenlaisia epäinhimillisiä vaikutuksia aiheuttava tila. Sietämätöntä on se, että maailma on hyvinkin vauraus, mutta vauraus on epätasa-arvoisesti jakautunut ihmisten kesken.

Olen ollut pari päivää töiden puolesta Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ja Euroopan komission järjestämässä Round Table on Poverty and Social Segregation, jossa asiaa on käsitelty köyhyyttä ja syrjäytymistä eurooppalaisen unionin näkökulmasta. Arvioiden mukaan 460 miljoonasta eurooppalaisesta reilu 70 miljoonaa elää köyhyydessä. Työtätekevistä miltei joka kymmenes on köyhä jopa täällä Euroopassa. Suomessa köyhien osuus on noussut n. 11 prosentista 12:een. Tietysti köyhyyden kuva on osin hieman eri länsimaissa kuin maailman etelässä, mutta se on inhimillisesti samanlainen tragedia kaikissa tilanteissa, joissa sitä ilmenee.

Itseäni hieman harmittaa se jatkuva taloudellisen kasvun puolesta puhuminen, jota EU-politiikkakin suurelta osin edustaa. Tasaisemmasta taloudellisesta tasajaosta ei kuule puhuttavan koskaan eikä ainakaan yhtä suurilla äänenpainoilla. Jos esimerkiksi äärimmäisessä köyhyydessä elävien tila ihan oikeasti haluttaisiin korjata, se ei investointina olisi mahdoton kenellekään. Kaikki tuntuvat olevan samaa mieltä, mutta mitään ei silti tapahdu. Ihmisten pitäminen köyhyydessä on heidän alistamistaan pahimmalla mahdollisella tavalla.
En tiedä missä tällaisiin asioihin voisi vaikuttaa. Pitää kai vain yrittää jauhaa tätä samaa joka sopivan tilaisuuden tullen loputtomiin tai kunnes jotain tapahtuu. Sitä kokemukseni ja käsitykseni mukaan kaikki YK-järjestötkin tekevät.

10/04/2006

Indikaattoreista

Aamu tänään oli vähemmän stressaava kuin edelliset. Kolmas komitea ei kokoontunut laisinkaan aamupäivällä, vaan jatkaa työtään vasta iltapäivällä.

Lupasin kirjoittaa enemmän niistä indikaattoreista World Program of Action for Youth-ohjelmaan (WPAY) liittyen (katso edellinen postaus). Kuten sanottua, on vertailukelpoiset tilastot eri maiden nuoresta väestöstä globaalisti erittäin vaikeaa löytää. Mikä on sopiva mittari jolla kannattaa ryhtyä mittaamaan nuorison hyvinvointia? Globaalit erot ovat valtavat, ja monessa asiassa tilastotietoa ei laisinkaan ole.

Ne indikaattorit jotka tällä hetkellä ovat keskusteluissa, eivät suinkaan ole mitään lopullisia. Nuoriso-ohjelman tytsyt työstävät koko ajan niitä lisää, ja indikaattori-ideoita saa lähettää heille vaikka sähköpostilla (näinkin demokraattisesti voi siis YK toimia... No, mikäs siinä, kaikki saa vaikuttaa).

Indikaattorit ovat jaettu WPAY:n eri osioiden mukaan. Esimerkiksi Education-osiota on helpompi mitata kuin vaikka Leisure-osiota. Education-osiota voi mitata vaikka maan nuorison lukutaidolla, määrällä nuoria jotka saavat toisen asteen koulutuksen, määrällä nuoria jotka saavat kolmannen asteen koulutuksen jne. Leisure-osiolle taas ei vielä ole yhtäkään indikaattori-ideaa. Milläs mittaat nuorten vapaa-aikaa?

Toisaalta ongelma näissä määrällisissä tilastoissa on tietysti se, ettei laatu pääse esiin laisinkaan. Participation-osioon indikaattoriksi kaavaillaan mm. sitä, mikä on maan äänestysikäraja, tai se, onko maalla olemassa kansallista nuorisoneuvostoa (siis vastaavaa meidän Allianssillemme). No, nämä saattavat kertoa jotakin maasta, mutta voihan maassa olla äänestysikäraja vaikka 16, mutta et silti saa äänestää kuten haluat, tai muutenkaan ilmaista mielipidettäsi. Saattaa maassa olla nuorisoneuvosto, mutta sinne valitaan ainoastaan kruununprinssin veljenpoika ja sen kaverit. Mittarit ovat todella ongelmallisia, mutta toisaalta on parempi pyrkiä niitä tekemään kuin olla tekemättä.

Ensi vuonna ilmestyy myös uusi YK:n nuorisoraportti, joka ehkä kattavimpana maailmassa osaa kertoa globaalin nuorison tilan.

Huomenna päivällä aion osallistua Afrikkalaisten järjestämään side eventiin. He kertovat siellä Afrikan maiden allekirjoittamasta Youth Charterista. Siitä ja muusta siis varmaan lisää huomenna.



YK:n yleiskokouksen istuntosali

10/03/2006

Manhattan kutsuu

Tanaan pidettiin puheet kolmannessa komiteassa agendan kohtaan 60 sosiaalisesta kehityksesta. Lahes kaikki maat ottivat kantaa, suurin osa hyvin samalla tavalla. Taman kohdan alaisuuteen kuuluu myos nuorisoasiat. Nuorisodelegaateista kaikki paitsi Malta ja Romania saivat pitaa puheen maansa puolesta. Ainoastaan Ruotsia ja Norjaa sensuroitiin etukateen.

Liikuttavaa yhteishenkea, nyokyttelya ja hymistelyahan se pitkalti oli, silla kukapa hyvia asioita kyseenalaistaisi. Piristavaa oli tietyst esim. Kuuban puhe. Kuuban ei paljoa tarvitse pokkuroida kun oikein mitaan liittolaisiakaan ei ole.

Teimme nuorisodelegaattien newsletterin joka on saanut positiivista palautetta. Siita ja muusta lobbauksesta myohemmin lisaa, pitaa kipittaa takaisin komiteaan. Alla puhe jonka pidin.

Mr.Chairman,

As the youth representative from Finland, it is an honour for me to address this Assembly.

Last year a review of the World Programme of Action for Youth brought together a record amount of youth delegates at the United Nation's highest decision-making body, the General Assembly. It was a delight that so many delegations considered youth as an important stakeholder and that these delegations were ready to hear the voices of the young people. The World Programme of Action for Youth is not on the agenda during this General Assembly, however we can not forget how crucial young people are in all matters. Roughly half of the world’s population is young people. Youth need to be present, and youth-led development should be promoted at all levels. We want to take responsibility for developing our own futures.

Mr.Chairman,

Especially the education of girls and young women need an extra focus. Their opportunities are even fewer then those of their peer boys’. We, the young people of today, are the most educated generation ever. Still 113 million children grow up without any schooling and 130 million young people can’t read. Opening doors to possibilities is not easy in that situation.?

The education of girls and young women is crucial for achieving the Millennium Development Goals. Access to education for girls and young women is important for them as individuals as well as for the development of the entire society. The education gives youth the keys to the social rise and control of their own life. Increased human capital is the key to economic growth.

Mr.Chairman,

We need to make young people equal partners and actors in creating their own society, own future, own development. When we have knowledge and skills, young generations can together lead initiatives against poverty. One of the themes in the World Programme of Action for Youth is youth participation. Participation and possibilities to influence are not self-evident to many young people. That has to change. Our goal should be that young people everywhere could take responsibility of their own decisions and their own lives and futures.

It’s a shame to see so few youth delegates at the General Assembly this year. I strongly encourage all nations to include youth delegates in their delegations. We the young people want to influence our own futures. We want to take the responsibility, but we need access. Hear the voices of the young people in your countries. You might learn something.

Mr. Chairman,

Absolute poverty breaches the human rights. It denies the individual of possibilities. States and international organisations - indeed all of us - have a responsibility to create those possibilities. Young people need to have the possibility to realise their dreams. Creating jobs and education opportunities for young people need to be put much higher on the priority list of the United Nations.

Thank you for your attention.

New York, New York

Check it. Oon vihdoin New Yorkissa. Kaulassa roikkuu uusi ID-passi jolla pääsen kulkemaan miten haluan YK-rakennuksessa. YK:n yleiskokous on tietysti ollut käynnissä jo joitakin viikkoja, mutta kolmas komitea aloitti työnsä vasta tänään. Sitä varten minäkin, nuorisodelegaatin ominaisuudessa, olen täällä. Tänään agendalla on ollut pääasiassa juhlallisia puheita eri delegaatioilta ja järjestöiltä. Aika yleistä vielä. Huomenna aamupäivällä on nuorisopuheiden aika.

Nuorisodelegaatteja on tänä vuonna yleiskokouksessa todella vähän. Viime vuonna yleiskokous näki ennätysmäärän nuorisodelegaatteja, mikä pitkälti johtui siitä, että World Program of Action for you (eli WPAY) juhli kymmenvuotissynttäreitään. Samaan syssyyn ohjelmaan lisättiin viisi uutta osa-aluetta. Koska viime vuosi oli ns. nuorison juhlavuosi, oli nuorisodelegaatteja peräti yli 50. Tänä vuonna meitä on 11 maasta. Jossain vaiheessa eläteltiin toiveita siitä, että myös Ghana ainoana Afrikan maana olisi lähettänyt nuorisodelegaatin mutta kyseessä taisi kuitenkin olla väärä hälytys. Maat jotka täällä ovat edustettuina, ovatkin (tuskin kovinkaan yllättäen) pääasiassa länsieuroopan maita sekä Australia ja Mexico. Paikalla on siis nuorisodelegaatit minun lisäkseni Ruotsista, Hollannista, Norjasta, Tanskasta, Australiasta, Saksasta, Sveitsistä, Maltalta, Romaniasta ja Mexicosta.

Komitean kokouksissa istutaan aamupäivisin 10-13 sekä iltapäivällä 15-18. Kahden tunnin tauko päivällä ei kuitenkaan oikein liene realiteettia, sillä paljon muita kokouksia pidetään tietysti komiteoiden kokouksien välissä. Tänään pidettiin nuoriso-ohjelmaan liittyen briefing-kokous. Ajankohtaista tällä hetkellä on, että WPAY-ohjelmaan liittyen pyritään kokoamaan jonkinlaisia indikaattoreja. WPAY:n tulisi toimia perustana jokaisen maan nuorisolainsäädännölle ja -ohjelmille, mutta tällä hetkellä on vielä mahdotonta mitata kuinka hyvin maat tätä implementoivat omaan lainsäädäntöönsä ja käytäntöihinsä. Suurin haaste on se, että on hyvin vähän tilastoja olemassa jotka olisivat globaaleja, ja jotka mittaisivat tarkoituksenmukaisia asioita. Näistä indikaattoreista lisää vähän myöhemmin, paremmalla ajalla.

Ja siis ylipäätänsä lisää jossain vaiheessa, paremmalla ajalla. Huomenna. Postaan ainakin puheeni tänne huomenna.

9/27/2006

Ihmisiä YK:lla, osa I

YK:lla liikkuu oikeastaan kahdenlaisia ihmisiä, kuuluisia ja vähemmän kuuluisia. Viimeksi mainittuja on tietysti huomattavasti enemmän, mutta omistetaanpa nyt tämä kirjoitus niille kuuluisammille, kun YK itsekin on ollut tavallisesta enemmän otsikoissa mm. yleiskokouksen 61. istuntokauden alettua.

Ministeriviikon aikana YK:n päämajassa on pyörinyt paljon mediasta tuttuja kasvoja, niiden joukossa entisiä ja nykyisiä valtionpäämiehiä. Joka syyskuu uuden istuntokauden alkaessa on presidenttien, ulkoministerien ynnä muiden maailman silmäätekevien pakattava laukkunsa ja reissattava New Yorkiin tapaamaan kollegoitaan sekä selostamaan maansa sisäpoliittisia ja mielellään myös ulkopoliittisia prioriteetteja tv-kameroille sekä haukottelevalle yleiskokousyleisölle.

Matka YK:n päämajaan voi kuitenkin käydä hyvin kalliiksi muutenkin kuin tehtyjen lentokenttäostosten vuoksi. Virka saattaa nimittäin mennä alta kun on poissa kotoa, kuten sai karvaasti kokea nyt-jo-ex-pääministeri Thaksin Shinawatra. Täällä New Yorkissa on helppoa pysyä jokseenkin pihalla Suomen asioista, mutta tietääkseni koto-Suomessa ei oltu viime viikolla aivan yhtä aktiivisia kuin Thaimaassa...;)

Pari viikkoa sitten päämajassa piipahti myös näyttelijä George Clooney, vedotakseen siellä turvallisuusneuvoston jäseniin Sudanin tilanteen pikaisen ratkaisemisen puolesta. Epäilemättä aiheen vakavuudesta johtui, että kyseinen herra näytti paljon vakavammalta kuin normaalisti (eli tietysti elokuvissa!). Clooneya ja ööh... Sao Tomen ja Principen presidenttiä lukuunottamatta en ole törmännyt täällä mitenkään häkellyttävään määrään kuuluisuuksia. Jos yksi viikko vuodessa jätetään pois laskuista, YK:n käytäviä ja savuisia kahviloita kansoittavat kuitenkin aivan tavalliset ihmiset: eri ikäiset, kokoiset ja väriset. Ja he tietysti ovatkin niitä oikeasti kiinnostavia ihmisiä, sillä heihin ei pääse tutustumaan katsomalla tv:tä tai lukemalla lehtiä.

9/20/2006

YK:n merkitys ja haasteet kasvussa

YK:n 61. yleiskokous avattiin tällä viikolla New Yorkissa. Koko EU:n yhteisen puheen avajaisissa piti puheenjohtajamaan edustajana Tasavallan presidentti Tarja Halonen. EU-puheenjohtajuuden myötä Suomi saa huomiota kaikilla tärkeillä maailman näyttämöillä.

Maailmalla riehuvista kriiseistä johtuen YK:n merkitys kansainvälisessä politiikassa on jälleen kasvussa. Tiistain Financial Times analysoi YK:n tilannetta todeten, että sillä riittää töitä Libanonista Iraniin, Pohjois-Koreasta Darfuriin ja Palestiinan territorioihin, puhumattakaan pienemmistä kriiseistä Afrikassa, Haitilla ja Itä-Timorissa. YK-mandaattien kasvaessa myös rauhanturvaajien määrä on kasvamassa ennennäkemättömän suureksi; mikäli Darfurin operaatio toteutettaisiin ehdotetulla tavalla YK:lla tulisi olemaan yli 100 000 rauhanturvaajaa lähes 20 maassa. Huikea haaste.

Financial Timesin mukaan YK:n ongelma ei enää olekaan se, että se sivutettaisiin maailman kriisitilanteissa vaan se, että sitä pyydetään tekemään liian paljon ja liian nopeasti, ilman että sille annetaan riittäviä resursseja tehtäviensä toteuttamiseen. YK:n kapasiteetti ei ole kasvanut tehtävien kerääntymisestä huolimatta ja rahoitusriita on jatkuva. Järjestön suurin rahoittaja Yhdysvallat on sitonut rahoituksensa YK:n uudistamisvaatimuksiin.

Maailma kuitenkin kääntyy YK:n puoleen sen vajavaisuuksista huolimatta, koska muita, joiden puoleen kääntyä, ei ole.

Financial Times nimeää YK:n neljäksi suurimmaksi tulevaisuuden haasteeksi
1) Uuden YK:n pääsihteerin nimeämisen, jonka ominaisuuksiin kuuluisi yhdistelmä vaikuttavasta diplomaatista ja tehokkaasta johtajasta (nimetään vuoden 2006 lopussa)
2) Turvallisuusneuvoston uudistamisen ja laajentamisen
3) YK:n hallinnon uudistamisen
4) Rauhanturvaamisen kasvavien tarpeiden tyydyttämisen

Siinä haastetta kerrakseen. YK:n tarve vain kasvaa.

(Lähteenä käytetty: Mark Turner: Battered UN returns to centre stage as mandates mount, Financial Times 19.9.2006)

9/13/2006

Lisääntymisterveyttä osa II

Miltä meistä suomalaisista tuntuisi ja millainen meidän elämämme olisi, jos meillä ei olisi lisääntymisterveysoikeuksia? Eli että emme saisi tietää omaan seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista, käyttää terveyspalveluja, ehkäisyä ja elää muutenkin tietoista, turvallista ja terveellistä henkilökohtaista elämää? Tai että emme voisi itse päättää omasta seksuaalisesta käyttäytymisestä ja lisääntymisestämme. Tällainen on maailman enemmistön nuorten, varsinkin nuorten naisten tila. Seksuaalioikeuksia ja lisääntymisterveyttä rikotaan monin eri tavoin ja valitettavasti on niin, että yleensä miehet aiheuttavat oikeuksien menettämisen.

Jatkan hieman tässä kirjoituksessa siitä minkä aloitin edellisessä tekstissäni. Kuten olen tuonut monta kertaa esille, lisääntymisterveysasiat ovat erittäin tärkeitä ja jopa puolet YK:n vuosituhattavoitteista liittyy niihin. Ne ovat perusoikeuksia ja etenkin nuorten naisten itsemääräämisvaltaan liittyviä asioita, joiden puolesta on tehtävä töitä väsymättä.

Yksi tilaisuus, jossa tätä asiaa käsiteltiin, oli Suomen Väestöliiton järjestämä nuorten lisääntymisterveysaiheinen kokoontuminen aasialaisille ja eurooppalaisille nuorille poliittisille toimijoille ASEM6-huippukokouksen yhteydessä, jossa siis Euroopan ja Aasian valtionjohtajat tapasivat. Me nuoret päätöksentekijät teimme oman esityksemme ASEM:lle lisääntymisterveysasioiden huomioimiseksi entistä enemmän heidän asialistallaan.

Euroaasialaisessa nuorten päättäjien joukossa oli nuoria kansanedustajia mm. Malesiasta, Filippiineiltä, Aserbaizanista ja Moldovasta sekä lisäksi iso joukko muita järjestö- ja poliittisia toimijoita mm. Nepalista, Kamputseasta ja Thaimaasta.

Meillä Suomessa Väestöliitto koordinoi nuorisoryhmää, jossa kaikki poliittiset nuorisojärjestöt ovat edustettuina, itse edustan Keskustanuoria. Ilman tätä ryhmää en varmaan itsekään kiinnittäisi näin paljon huomiota lisääntymisterveysasioihin, jotka tuntuvat aina ajankohtaisilta niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.

Nuorten aasialaisten ja eurooppalaisten päätöksentekijöiden laatima julistus on luettavissa omilta nettisivuiltani.

9/06/2006

GLOBAL EGOISM

I tidningen kräver Kofi att Israel häver blockaderna runt Libanon och Gazaremsan. Han konstaterar också att en förutsättning för någon form av fred och stabilitet är erkännandet av en palestinsk stat. Och att det palestinska folkets lidanden inte får glömmas nu då världen fokuserar på Libanon (det samma kunde man ju i och för sig säga om folkets lidanden i Irak och Afghanistan, i Kongo och för att inte tala om alla ’osynliga’ konflikter, de som media inte ids rapportera om, typ alla de i ’the country of Africa’).

Men Minna (som hade kommenterat mina senaste skriverier – kolla in hennes kommentar!) har ju rätt i att FN inte bara är Kofi, utan också i allra högsta grad medlemsstaterna. Men i den eviga diskussionen om maktfördelningen i FN blir ju Kofi symbolen för FN som institution och sedan reduceras på nåt vis massan av medlemsstater till att symboliseras av några mer eller mindre lyckade statsöverhuvuden, många av dem rena rama skitstövlarna, eller i alla fall rena egoisterna. Och någonstans är den där egoismen kanske kärnan i FN-problematiken, om man nu skall kalla det egoism. Statsöverhuvudenas jobb är ju faktiskt att tänka på det egna landet och försvara dess intressen – på nåt plan är det ju därför de är valda. Tyvärr frontalkrockar bara de egna intressena lite väl ofta med det internationella samfundets ädla tankar om fred och solidaritet och millenniemål. Och sedan sitter man där och debatterar och funderar och skriver om och föreslår och tar tillbaka och ändrar och hur man än vrider och vänder på det hela så är den enas frihetskämpe terrorist i den andras ögon. Och tvärtom. Och så har dessutom vissa vetorätt. Efter dagens möte om lärarfortbildningar med fokus på global fostran är jag beredd att se det som det första steget – mera global fostran åt barnen!

Postad av ANTONIA

9/04/2006

Kansainväliset lastenvahdit

Aloitin tällä viikolla uudessa työssäni Euroopan parlamentissa, Brysselissä. Heti ensimmäisellä viikolla pääsin seuraamaan keskustelua Libanonista parlamentin ulkoasiainvaliokuntaan. Viimekesäisestä YK-kokemuksesta oli hyötyä keskustelua seuratessa - kansainvälisen oikeuden sanasto on tarpeen myös täällä.

EU:lla ja YK:lla on oma erityinen suhteensa, koska käytännössä EU ei ole YK:n jäsen vaan jokainen unionin jäsenvaltio itsenäisesti on myös YK:n jäsenvaltio. Periaatteessa EU pyrkii kuitenkin YK:ssa puhumaan yhdellä (puheenjohtajamaan eli tänä syksynä Suomen) suulla, aina siinä onnistumatta. Kuitenkin EU on tälläkin hetkellä YK:n ja monenkeskeisen diplomatian tärkein puolestapuhuja. Esimerkiksi Yhdysvaltoja kiinnostaa enemmän kahdenvälinen diplomatia kuin YK:n uudistaminen toimivammaksi.

Libanonin kriisin jälkityössä EU:n rooli jälleen korostuu. Parlamentin ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa monen parlamentaarikon huulilla olikin kysymys siitä, miksi EU aina on se, joka maksaa viulut ja kokoaa sirpaleet siinä vaiheessa, kun paikat ovat hajalla? Missä on muiden rikkaiden maiden vastuunkanto? Milloin maksajan rooliin tarjoutuisi Yhdysvallat tai Lähi-idän tapauksessa Israel? Joku mepeistä taisi esittää vertauksen siitä, että miksi ei konfliktien jälkitilanteissa voitaisi ottaa oppia ympäristöpolitiikan periaatteesta ”saastuttaja maksaa”? Miksi tässä tapauksessa ei ”pommittaja maksaa”?

On tottakai hienoa, että EU voi esiintyä rauhanrakentajana, joka kriisin jälkeen onnistuu palasten keräämisessä ja palapelin uudelleenkokoamisessa, mutta onko tuon imagon ylläpito sen hinnan arvoista - tai edes moraalisesti oikein? Kenen oikeastaan pitää kantaa vastuu kustannuksista, kun isot pojat leikkivät aseilla? Onko EU jonkinlainen lapsenvahti, joka antaa lasten leikkiä aikansa ja tulee sitten korjaamaan sotkut?

Itse asiassa EU - ja samassa YK - taitavat olla aika huonoja lastenvahteja, koska hyvä vahti saisi leikin loppumaan ajoissa. Sen sijaan nyt lastenvahtien joukko keskittyy keskenään tappelemaan siitä, missä vaiheessa leikkiin pitäisi puuttua. Juuri tämä on ongelma, joka EU:lle - ja YK:lle - kansainvälisissä kriiseissä maksaa eniten. Tarkemmat säännöt isojen poikien leikeistä, leikkikaluista ja niiden käytöstä sekä kaikkien moraalinen velvollisuus sääntöjen kirjaimelliseen noudattamiseen ovat edelleen tavoittamaton unelma.

YK:lla on edelleen tehtävää.

8/29/2006

Riittävätkö Kansakunnat maailman pelastajiksi?

Hienoa, että Lotan ja muiden nuorisodelegaattien valmistelut pääsivät hyvissä ajoin liikkeelle. Täällä Pohjolassa voidaan olla ihan reilusti ylpeitä Suomen ja muiden pohjoismaiden tavoitteista demokratisoida ja avata YK-järjestöjä erilaisille toimijoille. Suomenkin ministeriöt ottavat, tosin vaihtelevalla halukkuudella, kansalaisjärjestöt ja eri alueiden delegaatit mukaan eri alueiden YK-toiminnan suunnitteluun. Vaikka Ulkoministeriöltä lopulta irtoaakin matkarahoja konferensseihin, helpottaisi taattu jatkuvuus monien järjestöjen lobbaussuunnitelmia.

Useimpien valtioiden yhteistyöhalu muiden järjestöjen ja yritysten kanssa ei ole yhtä korkealla. Itse asiassa vain muutama kymmentä maata on toistaiseksi antanut nuorille mahdollisuuden osallistua YK-päätöksentekoon nuoria koskevissa kysymyksissä. Joissain maissa tosin nuortenkin ääni on valikoitu kaikkea muuta kuin demokraattisesti.

YK:n edustavuutta hehkuteltaessa kannattaa muistaa, että useat täysivaltaiset jäsenet ovat diktatuureja tai niiden demokraattinen järjestelmä on heikoilla. Usein juuri sellaiset maat estävät muita toimijoita osallistumasta YK-järjestöjen neuvottelupöytiin. On tietysti ymmärrettävää, etteivät legitimiteetistään huolestuneet diplomaatit halua oman maan kansalaisia mollamaan kotimaan oloja. Usein kansalaisjärjestöjä kuunnellaankin vain niin kauan kuin heillä ei ole valtioiden päätöksistä valittamista.

Toisaalta YK:n toimintatehokkuus on aina vain riippuvaisempi valtion ulkopuolisista toimijoista. Ilman kansalaisjärjestöjä ja yritysyhteistyötä moni YK-hanke jäisi toteuttamatta. Jatkuvista rahavaikeuksista kärsivällä YK:lla ei ymmärrettävästi ole ollut varaa kieltäytyä esim. Coca Colan yhteistyötarjouksista. Myös megamiljardöörien, kuten Bill Gatesin lahjoituksilla tulee olemaan huomattava vaikutus YK:n toimintakykyyn. On tosin tragikoomista, että lohkaisemalla pikkusiivun omaisuudestaan pari yksityishenkilöä voi piristää koko Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaedellytyksiä.

8/28/2006

Vuosituhattavoitteet tositarkoituksella

Kahdeksasta YK:n vuosituhattavoitteesta puolet suuntautuvat suoraan naisten tilaan ja terveyteen. Näitä ovat sukupuolten tasa-arvon ja naisten aseman parantaminen, lapsikuolleisuuden vähentäminen, odottavien äitien terveyden parantaminen ja taistelu sukupuoliteitse leviäviä tauteja, joista erityisesti HIV/aidsia.

Lisääntymisterveys tarkoittaa turvallista sukupuolielämää, raskautta ja synnytystä, mahdollisuutta luotettavien ehkäisyvälineiden käyttöön sekä sukupuolitautien ehkäisyä ja hoitoa. Kysymys on hyvinvoinnin ja itsemääräämisvallan tilasta, joka koskettaa naisia ja erityisesti nuoria naisia. Mielestäni jokaiselle kuuluu osana ihmis- ja perusoikeuksia vapaus valita milloin ja miten lisääntyy sekä oikeus turvalliseen sukupuolielämään. Päätäntävallan ohella kaikilla tulisi olla pääsy riittävään terveydenhuoltoon ja lääketieteen hyödyntämiseen.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden kannalta hälyttävin alue on Saharan eteläpuolinen Afrikka, jonka väestöstä puolet on alle 15-vuotiaita. Kehitysmaiden nuorta väestöä kohtaavat moninkertaiset terveydelliset ja sosiaaliset riskit.

Puutteet seksuaali- ja lisääntymisterveydessä tarkoittavat kehitysmaiden nuorille sitä, että yhä useammat tulevat raskaiksi yhä nuorempina ja yhä useammat nuoret saavat HIV-tartunnan kohtalokkain seurauksin. Esimerkiksi Afrikassa kondomeja on vuosittain käytettävissä vain kolme kappaletta miestä kohden. Se ei riitä sukupuoliteitse tarttuvien tautien ja raskauksien ehkäisyyn. Päivittäin HIV-tartunnan saa noin 6000 nuorta.

Synnyttävän äidin ja syntyvän lapsen oikeudet toteutuvat parhaiten maailmassa meillä Pohjoismaissa. Synnytykseen liittyvät kuolemat Etiopiassa ovat 37-kertaiset verrattuna Skandinaviaan. Jokaisen lapsen syntymän tulisi olla ainutkertainen ja onnellinen, ei kurjistava, onneton tai hengenvaarallinen tapahtuma. Ja edes jokseenkin hallittu ja suunniteltu tila.

Jokaisella ihmisellä, erityisesti naisilla, tulee olla oikeus päättää omasta lisääntymisestään ja seksuaalisuudestaan, vailla painostusta ja pakotusta. Lisääntymiseen liittyvistä oikeuksista vapaus valita kumppaninsa ja itsemääräämisvalta ovat kaikkein tärkeimmät. Jotta ne toteutuisivat, tulisi ennen kaikkea miesten ymmärtää nämä oikeudet ja puolustaa niitä laajasti. Nämä eivät ole niinkään raha- vaan asennekysymyksiä.

8/21/2006

Asiallista asiaa nuoriso-ohjelmasta

Uuuh. Vietin viikonlopun Oslossa muutaman muun nuorisodelegaatin kanssa, ns. preppauskokouksessa yleiskokousta varten. Heti laitettiin kansainvälisen diplomatian taidot koetukselle… Pääsimme kuitenkin monissa asioissa yhteisymmärrykseen, vaikka kaikilla onkin kovin erilaiset kiinnostuksenkohteet ja agendat. Sen lisäksi on tärkeä muistaa että me nuorisodelegaatit lähdemme yleiskokoukseen osana omien maidemme delegaatioita, emme jonain yhtenäisenä nuorisosakkina.

Jos esittelyt on jäänyt vähän epämääräiseksi, niin olen siis Lotta Backlund, Suomen YK-nuorisodelegaatti vuonna 2006. Lähden osana Suomen virallista delegaatiota YK:n yleiskokoukseen lokakuussa. Tulen osallistumaan pääasiassa kolmannen komitean työhön, joka siis on se komitea johon nuorisoasiatkin kuuluvat.

Nuoriso ei tänä vuonna ole erityisemmin yleiskokouksen agendalla. Mutkan kautta nuoriso on osana tietysti suurimmassa osassa asioita, mutta ”nuoriso”-teemalla aika vähän esillä. Suurta huomiota yleiskokouksessa tulee saamaan international migration, ja muun muassa tässä kannattaa pitää mielessä että 80 % pakolaisista / muuttajista on alle 30-vuotiaita. Nuorisoasia kuitenkin siis mitä korkeimmissa määrin.

Ehkä yleiskokoustakin tärkeämpi paikka nuorille tulee olemaan Sosiaalisen kehityksen komission (Commission for social development) kokous helmikuussa. Sinne ei valitettavasti ole odotettavissa kovinkaan montaa nuorisodelegaattia, jos yhtään. CsocD:ssa esitellään mm. YK:n uusin nuorisoraportti, sekä käsitellään syvällisemmin YK:n nuoriso-ohjelman viittä uutta aluetta.

YK:n nuoriso-ohjelma on nimeltään World Program of Action for Youth (WPAY). Dokumenttiin voit tutustua täällä. Viime vuonna vietettiin ohjelman kymmenvuotissynttäriä, ja siihen lisättiin viisi uutta fokusaluetta:
Information and Communication technologies
Globalization
HIV/AIDS
Youth and conflict
Intergenerational relations

Apua. Ensimmäistä kertaa kirjoitan näin asiallisesti blogiin. Huh. Asiallisuus taitaa olla valttia myös yleiskokouksessa. Pitänee ruveta harjoittelemaan…

8/18/2006

Kofi & Co har förundrat sig, förfärat sig, förbannat och fördömt. Uttalandena har favorit-i-repris-repeterats i media och i bland har jag nästan låtit mig övertalas, trott att de påriktigt vill göra nåt. Bombade barnhem, angripna ambulanser och förstörda familjer. Mångamånga döda, sårade, flyktingar och hemlösa och höjden av humanitär katastrof. Utspilld olja i mängder, miljökatastrof i Medelhavet. Katastrof i Mellanöstern.

Ledsen, arg och besviken. På min egen hjälplöshet, min egen oförmåga att agera. Magont. Men miljoner gånger ledsnare, argare och besviknare på alla dedär viktiga, de där tuffa människorna med makt – typ Kofi & Co igen liksom – varför gör de inget annat än rabblar ramsor om hur begråtansvärt det är med alla civila offer?

För ingenting, absolut ingenting är så avtändande, så fullständigt super anti-samhällsengagemang som att se alla dessa pliisuga, charmlösa politiker. Ingenting kan få mig att ifrågasätta den egna aktivismen och jaa, typ medmänskligheten och drömmen om en bättre värld, så mycket som den handfallenhet, den totala handlingsförlamning som man sett i världen. Å om man tappar tron på Kofi, vem fan skall man tro på då? En FN-postering anfalls upprepade gånger, 4 fredsbevarare dör och merparten av världens ledare godtar det hela under förevändningen att det nog säkert var ett misstag.

Så klagar man på att ungdomar inte är tillräckligt samhällsengagerade... Pressbilderna och rapporteringen från mellanöstern, vackra ord om mänskliga rättigheter och solidaritet. Spel för gallerierna. Deklaration, kommission och ett nytt råd har FN och vad händer? EU verkar aktivt för att främja respekten för de mänskliga rättigheterna säger dom, och Finland som ordförandeland är konstigt tyst. Ett barnhem hade bombats. Det var säkert också ett misstag. Och det var ju otur att mannen förlorade både föräldrar, hustru och de fem barnen. Synd. Begråtansvärt.

Sedan, trumpet & fanfar, VAPENVILA! Men hur kunde det ta så lång tid – hur kan en värld bara titta på? Å mitt i ilskan inser jag att det ju är här som den största viljan att förämdra finns... Att la lotta continua liksom.

Postat av Antonia

8/17/2006

Nimestään huolimatta Yhdistyneet Kansakunnat on valtioiden välinen järjestö, jossa yksittäisellä kansalaisella ei ole asemaa. YK:ssa päätöksentekijöitä ovat itsenäiset valtiot, joilla yleiskokouksessa on yksi ääni kullakin. Valtioiden yhteistyöjärjestönä YK voi toiminnassaan olla ainoastaan jäsentensä toiminnan ja tahdon summa - ei yhtään sen enempää. YK ei ole maailman hallitus, joka pystyisi käyttämään valtaa maailman kaikkien valtioiden ylitse. Sillä on täsmälleen niin paljon valtaa kuin sen jäsenmaat - ja etupäässä vielä suuret ja turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet (USA, Venäjä, Kiina, Ranska ja Iso-Britannia) haluavat sille luovuttaa. Usein se ei ole läheskään riittävästi.

Kansalaisen näkökulmasta ehkä hulluinta on se, miten valtioiden edustus YK:ssa määrittyy. Yleiskokouksessa kullakin jäsenmaalla on yksi ääni, mutta se, ketä maiden edustajat itse asiassa edustavat, vaihtelee. Demokraattisten valtioiden - kuten Suomen - edustajien voi katsoa edustavan kansalaistensa tahtoa, koska he vastaavat maidensa demokraattisesti valituille hallituksille. Mielenkiintoisempi tilanne on selkeästi itsevaltaisesti hallittujen maiden edustuksen suhteen - ketä näiden valtioiden edustajat oikeastaan YK:ssa tai muissa kansainvälisissä järjestöissä edustavat ja onko tuo edustus oikeutettua? Edustavatko vaikkapa Kiinan diplomaatit Kiinan kansaa vai kommunistista puoluetta? Kaikista hulluimmalta tuntuu, kun nämä diktatuurien edustajat - vaikkapa valkovenäläiset, pohjoiskorealaiset tai kuubalaiset vaativat äänekkäästi kansainvälisen järjestelmän demokratisointia. Heidän korulauseitaan kuunnelleessa tekisi mieli kysyä, eivätkö he olisi valmiita samalla suomaan demokratiaa myös omalle kansalleen...

On toki totta, ettei kansainvälinen järjestelmä ole demokraattinen - turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten valta on siitä räikein esimerkki - mutta kuinka se toisaalta voisikaan olla, kun kaikki järjestelmän osapuolet eli itsenäiset valtiot eivät ole demokraattisia?

Ollessaan vain jäsentensä toiminnan summa, YK ei kykene toimimaan sillä tavalla kuin siltä usein odotettaisiin. Se on hidasliikkeinen ja epäonnistuu usein, ollen siis kaukana täydellisestä. Silti sen olemassaolo on välttämätöntä, jotta edes jonkinlainen yhteiselo kasvavan väestön ja pienenevän planeetan olosuhteissa olisi kansoille mahdollista. YK on ainoa yhteinen keskustelufoorumi, joka maailman valtioilla on, ja siksi se heikkouksista huolimatta puolustaa paikkansa.

8/15/2006

Perjantaina maailma seurasi henkeään pidätellen YK:n turvallisuusneuvoston tapahtumia. Kun kauan odotettu Libanon-päätöslauselma oli viimein saatu aikaiseksi, kämppikseni uteli minulta, olinko itse päässyt mukaan seuraamaan. Nolona jouduin miettimään hetken, mistä oikein oli kyse. Ajatuksissani kun olin jo kohta alkavissa uuden ihmisoikeussopimuksen neuvotteluissa.

Olen majaillut siis täällä paikan päällä, YK:n päämajan kupeessa Manhattanilla nyt reilun kuukauden verran. Olen yksi lukuisista Suomen YK-edustuston harjoittelijoista tänä hektisenä EU-puheenjohtajuussyksynä. On kieltämättä hohdokasta, kun Suomen edustajat saavat ylimääräistä huomiota kaikkialla YK:ssa – olemmehan me nyt oikein virallisesti EU! Ja EU taas on yksi YK:n tärkeimmistä toimijoista. Toisaalta meiltä vaaditaan nyt paljon, kun pitäisi tietää kaikesta, mitä YK:ssa tapahtuu. Myös vastuu painaa, sillä jokainen Suomen edustajan tekemä lausunto on samalla EU:n ulkopoliittinen kannanotto. Saapa nähdä ehtiikö tämän harjoittelijaneitosen into laimentua jouluun mennessä, kun näkee miten paljon työtä puheenjohtajuus voi teettää...

Itse pitkän linjan YK-yhdistysaktiivina olen huomannut, että useille ihmisille YK on yhtä kuin turvallisuusneuvosto ja rauhanturvajoukot. Näiden ihmisten vastaus blogimme otsikkokysymykseen "kenen YK?" olisi luultavasti, että turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenethän sitä YK:ta pyörittävät. Siis USA, Venäjä, Kiina ja pari Euroopan maata vievät ja muut vikisevät. Oma näkökulmani on kuitenkin vähän toisenlainen. Tähän yksi syy on se, että itse keskityn täällä YK-edustustossa siihen YK:n "pehmeämpään" puoleen, eli ihmisoikeuksiin.

Kesäkuussa aloitti toimintansa upouusi ihmisoikeusneuvosto, jonka harteille kasattiin heti paljon odotuksia. Kovasti toivottiin, että uusi ihmisoikeustoimielin olisi paitsi vahvempi myös oikeudenmukaisempi ja tasapuolisempi kuin edeltäjänsä. Vaan kuinka ollakaan, nyt tämä vain kahden kuukauden ikäinen taapero onkin tomerasti nuijinut läpi jo parikin Israelin toimet yksipuolisesti tuomitsevaa päätöslauselmaa. Tästä voidaan kätevästi päätellä, ketkä neuvostossa eivät ainakaan käytä valtaa. No, oltiinpa Israelin teoista mitä mieltä hyvänsä, ei nykytilanne lupaa hyvää ainakaan ihmisoikeusneuvoston uskottavuudelle.

Tänään alkoi täällä YK:ssa ensimmäistä vammaisten ihmisoikeussopimusta neuvottelevan komitean istunto. Komitea perustettiin jo vuosia sitten, mutta nyt tavoitteena olisi saada koko sopimusteksti hyväksyttyä seuraavan kahden viikon aikana. Meillä ihmisoikeuspuolella on jännät paikat, sillä monet asiat sopimuksessa ovat vielä kiistelyn kohteena.


Jo viime viikolla selvisi itsellenikin, että vaikka kuinka syventyisi vammaisten ihmisoikeuskysymyksiin, ei siltikään voi eristää itseään noilta ah-niin-vaikeilta Lähi-Itä-kysymyksiltä. Erään arabimaan mielestä nimittäin olisi välttämätöntä, että sopimustekstissä kiinnitetään erityisesti huomiota miehitysvallan alaisina eläviin vammaisiin. Uskon kyllä, että vammaisten asema Libanonissa ja palestiinalaisalueilla ei ole kehuttava, mutta mahtaako vammaisten ihmisoikeuksia koskeva sopimus kuitenkaan olla tie Lähi-Idän kriisin ratkaisemiseen...

8/11/2006

Minulle läheisin YK-järjestö on Palestiinan avustusvirasto UNRWA - United Nations Relief and Works Agency for Palestinian Refugees in Near East.

Yksi pitkäaikainen toiveeni on toteutumassa tulevana vuodenvaihteessa, kun aloitan työt UNRWA:n Geneven toimistossa. Palestiinan avustusviraston tehtävät eivät valitettavasti ole vähenemään päin. Kaikkien Lähi-idässä asuvien kannalta surullinen tosiasia on, että pakolaisuus on pysynyt yli sukupolvien. UNRWA on toiminut liki 60 vuoden ajan.

YK:n erityisjärjestöillä on nimensä mukaisesti erityistehtävä, UNRWA avustaa Palestiinan pakolaisuudessa elävää, yli 4-miljoonaista kansaa. Se on YK:n pääjärjestö Lähi-idässä. Pääkonttori sijaitsee Palestiinassa Gazassa ja toimistoja on alueen pääkaupungeissa Jordaniassa, Israelissa, Libanonissa ja Syyriassa sekä Genevessä ja New Yorkissa. UNRWA:n työvaltaiset palvelut sisältävät pakolaiselle kohdennettuja peruspalveluja kuten sairaanhoitoa ja koulutusta. Järjestön 25 000 työntekijästä lähes kaikki ovat paikallisesti työllistettyjä, pääsääntöisesti pakolaisia.

Olen tehnyt yhden opinnäytetöistäni Palestiinan pakolaiskysymyksestä opiskellessani Jerusalemin Heprealaisessa yliopistossa kesällä 2004, joten aihe on jo entuudestaan tuttu ja kiinnostava. Olen myös asunut ja oleskellut Israelissa ja puhun auttavaa hepreaa, jota myös palestiinalaiset suuressa määrin osaavat. Jännä nähdä miten YK toimii sen Euroopan keskuksesta Sveitsistä käsin.

Hakeuduin UNRWA:lle, koska haluan antaa oman, vaikka pienenkin, panokseni näihin kansainvälispoliittisiin talkoisiin sen puolesta, että syystä tai toisesta tällä hetkellä kärsivillä ihmisillä olisi edes hiukan parempi elää ja olla tulevaisuudessa.

Kansalaistoiminta antaa hyvän pohjan kaikille kansainvälisistä hommista kiinnostuneille – suosittelen kansalaisjärjestöhengausta esimerkiksi Allianssissa tai muissa yhdistyksissä, joita Suomessa riittää joka lähtöön.

8/10/2006

Alkuun vähän korulauseita ja koherentteja(-ish) virkkeitä. Tänään on Allianssi-talolla Chasing the Dream-näyttelyn avajaiset, jossa ajattelin seuraavanlaisi juttuja kertoilla:

Yli puoli miljardia nuorta elää alle kahdella dollarilla päivässä. Se on melkein 45 prosenttia kaikista maailman nuorista. Tarttis tehdä jotain. On aika alkaa laittaa paukkuja siihen, että parannetaan nuorten sukupolvien sosiaalisia ja taloudellisia mahdollisuuksia. On olemassa nuoria jotka ei tiedä omia oikeuksiaan tai omia velvollisuuksiaan. Jotka ei tiedä miten omaan elämään voi vaikuttaa, miten voi kehittyä ja mihin kaikkeen on lupa ja mahdollisuus.

Silläkin riskillä että tää kuulostaa kliseeltä (ja siis NIIN kliseeltä), niin nuorissa todellakin on tulevaisuus. Paha käydä rakentamaan yhteiskuntaa jos ei ole ihmisiä, niitä rakentajia. Köyhyyttä vastaan on pakko taistella. Sitä tehdään rahalla, mutta sitä tehdään myös koulutuksella ja osallistumisella. Absoluuttinen köyhyys rikkoo ihmisoikeuksia, mutta ennen kaikkea se kieltää yksilöltä mahdollisuudet. Valtioilla ja kansainvälisillä järjestöillä, mutta itse asiassa meillä kaikilla, on vastuu luoda niitä mahdollisuuksia. Nuorilla täytyy olla mahdollisuudet toteuttaa itseään ja unelmiaan. Koulutus- ja työllisyys¬mahdollisuuksien luominen nuorille on nostettava paljon korkeammalle YK:n prioriteettilistalla.

Okei, kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia; mutta mä haluaisin kyllä erityisesti nostaa esille erään tietyn ryhmän. Tytöt ovat köyhyyden uhreja vielä ”perusteellisemmin”, koska heidän mahdollisuudet koulutukseen, työllistymiseen ja itsensä kehittämiseen ovat vielä harvemmassa kuin pojilla. Tämän hetken nuoret ovat kaikkien aikojen koulutetuin sukupolvi. Ikinä. Ever. Ja silti maailmassa on tällä hetkellä 113 miljoonaa nuorta ilman koulupaikkaa ja 130 miljoonaa nuorta jotka eivät osaa lukea. Siinä ei paljon mahdollisuuksien ovet avaudu.

Onhan tähän jo heräilty. UNESCO:n pääjohtaja Koïchiro Matsuura sanoo Kansainvälisen Nuorten Päivän-viestissään että opittu on. Jotta nuorten köyhyyttä vastaan voidaan taistella, tarvitaan kestävä ja integroitu lähestymistapa jolla nostetaan tietoisuutta terveys- ja lainopillisten asioiden tuen saatavuudesta. Ennen kaikkea täytyy panostaa siihen että nuoret ihmiset ovat tasavertaisina partnereina ja toimijoina luomassa omaa yhteiskuntaansa, omaa tulevaisuuttaan, omaa kehitystään. Tässäkin palataan koulutukseen ja itsensä kehittämiseen. Kun tieto ja taidot ovat olemassa, voivat nuoret sukupolvet yhdessä aloittaa ja johtaa aloitteita köyhyyttä vastaan.
YK:n nuoriso-ohjelma World Programme of Action for Youth nostaa nuorten osallistumisen yhdeksi keskeisimmistä teemoista. Siksi minäkin olen tänään täällä. Osallistumisen tämänvuotinen julistetyttö. Me suomalaiset nuoret saamme kohtuullisen hyvin osallistua päätöksentekoon niissä asioissa jotka meitä koskevat. Olemme vakavasti otettava sidosryhmä nuorina kuntalaisina ja kaupunkilaisina, oppilaina ja opiskelijoina. Näin ei luonnollisestikaan ole joka paikassa, ja siihen pitäisi myös herättää ihmiset. Pitää saada vaikuttaa, mutta se pitää joskus vastaanottajalle ensin terottaa. On saatava vaikuttaa. Usko se. Vaikutusmahdollisuus on hyvin harvalle itsestäänselvyys. Päämäärä kaikessa tässä työssä mistä mä tänään puhun, tulisi olla, että nuoret itse voisivat ottaa vastuuta omista päätöksistään ja elämästään.

Lähi-idän tilanne on masentava ja vaatisi nopealla aikatululla kansainvälisen yhteisön yksimielisiä toimenpiteitä. Lähihistoriaan palaten voi todeta, että Palestiinalaisalueilla pitkään lykätyt vaalit pidettiin asiallisesti, vaikka nyt valtaa pitävän Hamaksen voitto tulikin monelle yllätyksenä ja osittain vaalijärjestelmän takia. No laajalti tunnettu entisen valtapuolue Fatahin korruptoituneisuus ja ulkovaltojen vaikutus vaikuttavat äänestyspäätöksiin, mutta kun kansa on puhunut, se on pulinat pois. Israelin ja USA:n ajatus on kai ollut painostaa Hamas pois vallasta sen sijaan, että että puoluetta ajettaisiin voimakkaammin demokraattisen toiminnan tielle. Ja toki puolueen eri siivet palestiinalaisalueilla ja Syyriassa ovat poliittisesti erilaisia.

Moni kuvitteli, että ollaan matkalla parempaan suuntaan kun Israel jatkoi valmisteluja Gazasta vetäytymiseksi ja neuvotteluja käytiin. Kesäkuussa kuitenkin Gilad Shalitin (kai ensimmäinen onnistunut israelilaissotilaan sieppaus 12 vuoteen) sieppaus laukaisi Israelin hyökkäyksen Gazaan myöhemmät israelilaissotilaiden kaappaukset ja kuolemat johtivat konfliktin eskaloituimiseen Etelä-Libanoniin. Kummallakin puolella rajaa pääosa uhreista ovat siviilejä. Ja lisää siviilejä viruu vankiloissa.

Hizbollah on käytännössä terroristijärjesto, joka pitää halussaan Etelä-Libanonia, halusi Libanonin hallitus tai ei. Toisaalta järjestö ei ole EU:n terroristilistalla ja Libanonissa parlamentti- ja hallituspuolue. Miten tällaisiin tulisi suhtautua, neuvotella vai vetää kovaa linjaa? Minulla ei ole vastausta moiseen kysymykseen. Tosiasia on, että Libanonissa on tällä hetkellä jo yli miljoona pakolaista, eli 1/5 väestöstä. Siviiliuhreja kai yli tuhat. Konfliktissa on muutamien viikkojen aikana jo muutoinkin köyhällä alueella tuhottu noin miljardin euron arvosta omaisuutta. Hommassa ei todellaakaan ole järjen hiventäkään.

Monen sotilasiantuntijan mukaan Israel ei voi puhtaalla voimalla voittaa konfliktia, mutta jos kriisi jatkuu ja laajenee, pian Syyriakin voi olla mukana. Huolestuttavaa lienee myös, että Libanonissa että Hizbollahin suosio kasvaa myös kristittyjen keskuudessa. Libanonissa on käyty pitkään sisällissotaa, joten maa ei itsessään vahva. Saudit, Egypti jne. eivät ole Hizbollahin tukijoita, mutta myös näiden maiden sisällä ääriainekset saavat lisää vaikutusvaltaa kauhunäytelmän jatkuessa. Syyria ja Irankin valmiita hyväksymään poliittisen sopimuksen. Alueelle tarvittaisiin ymmärrykseni mukaan täydelline aselepo ja 10 000- 20 000 miehen kansainvälinen joukko, jolla olisi riittävät valtuudet riisua aseista kaikki Libanonissa toimivat ryhmät.

Tähän tarvittaisiin kansainvälinen konsensus ja konfliktissa osapuolina olevien valtioiden hyväksyntä. Tarvittaisiin taas kerran vahvaa monenkeskistä järjestelmää ja globaalia koordinaatiota. Tarvittaisiin vahva YK ilman suurvaltaintressejä. Kysymys on kenen YK? Meidän YK:mme, nuorten YK hoitaisi homman!

 

Kävijätilasto